Markkinoinnin pimppi ja penis

sallistuin tovi sitten lasten seksuaalikasvatuksen verkkokurssille. Kotonani kasvaa ihmiskehosta pohjattoman kiinnostunut juniori, joka osaa Olipa kerran elämä-klassikkosarjan vuorosanoja ulkoa. Hän kyselee jatkuvasti vanhemmiltaan siitä, mitä kaikkea kehossamme tapahtuu. Huomasin kaipaavani tukea alle kouluikäisen lapsen kysymyksien ikätasoiseen käsittelyyn, koska minulta rehellisesti loppuivat sanat.

Yksi ensimmäisistä kurssin tehtävistä oli pohtia omassa lapsuudenkodissa saatua seksuaalikasvatusta ja siihen liittyvää sanastoa. Lähtökohtia, joista itse tulee. Tehtävän myötä tein havainnon, kuinka lapsuudenperheessäni oli puhuttu intiimialueista. Kehon osille oli annettu omia nimityksiä ja puhuimme etupyllystä ja takapyllystä. Pisupyllystä ja pippelistä.

Seksuaalikasvatuksen kurssilla seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi korosti, kuinka tärkeää on, että puhumme lapsille totuudenmukaisesti (toki ikätasoisesti) ja oikeilla sanoilla kehosta ja sen osista. Miten tärkeää sanoittamisen kautta tuleva luontevuus, sekä arvostus, omaa kehoa kohtaan on. Aikuisen esimerkki, puhetapa ja valitut sanat jättävät lapseen jäljen, josta oma kehonkuva lähtee muotoutumaan.

No nyt ollaan sitten saapumassa markkinoinnin maailmaan. Mietin, että tarvitsisimme markkinoinnin alalle myös oman opettavan ja rohkaisevan kurssin siitä, että puhuisimme alalla oikeilla sanoilla ja arvostavasti omasta työstämme. Olen havainnut kaksi erityistä haastetta:

1) Alallamme ei ole kunnolla vakiintunutta, kaikkien yhdessä ymmärtämää kieltä

Esimerkiksi MarkkinointiKollektiivin Facebook-ryhmässä käydään tasaisesti keskustelua, jossa pyritään määrittelemään alan käsitteistöä. ”Miten määrittelet markkinoinnin” -kysymys, yksi aika ajoin toistuvista klassikoista ryhmässä, saa aikaan kirjallisen taistelutantereen.

Yksiselitteistä ja kaikkien hyväksymää määritelmää ei ole näissä keskusteluissa vielä löydetty. Lainaamme myös paljon sanastoa alallemme kansainvälisestä keskustelusta, ja hukumme kolmikirjanyhdistelmiin, joille osalle emme näe edes vaivaa kehittääksemme suomenkielisiä vakiintuneita ja ymmärrettäviä vastineita.

Meillä on alalla sanastoa, josta jopa alan sisällä on vaikea pysyä kärryillä.

2) Sorrumme käyttämään omasta työstämme aliarvostavaa ja vähättelevää puhetyyliä

Tähän nostan esimerkiksi erään suuren tapahtuman nyt alkaneelta syksyltä. Tapahtumassa kilvoiteltiin kaikkien yhteisen alkuosuuden jälkeen siitä, mitä puheenvuoroja tapahtumaan saapunut yleisömassa saataisiin iltapäivän ajaksi tulemaan kuuntelemaan, kun eri teemaisia keskusteluja ja puheenvuoroja jatkettaisiin hajautetusti eri paikoissa.

Markkinoinnin keskusteluista nostettiin alkuun hyviä tiisereitä esille, mutta sitten toivotettiin yleisö tervetulleeksi ”osastolle leikkiä, laulua ja askartelua, sillä sitähän se markkinointi vähän kuin on.” Leikinlasku, jolla itse vähättelemme oman työmme ja ammattikuntamme tekemisten vaikutuksia, on mielestäni todella vaarallista. Kieli on aina osa kulttuuria. Kulttuuri elää samalla tavoin kuin kielikin; kun alamme ihmiset kohtaavat, luodaan markkinoinnin kulttuuria ja markkinoinnin yhteistä kieltä. Siksi on tärkeää, että me kaikki alalla valitsemme sanamme huolella.

On pitkälti meidän itsemme luomasta markkinoinnin kulttuurista kiinni, saammeko alamme arvoa ja arvostusta nostettua. Meidän itsemme käyttämä puhetapa ja valitut sanat jättävät jälkiä, joista alamme kuva lähtee muototumaan. (Ja rinnastamalla markkinointi leikkiin, lauluun ja askarteluun emme varsinaisesti auta markkinoinnin arvostuksen nostamista liike-elämässä ja kollegojemme pyrkimyksissä päästä kaatamaan omien, vielä epäilevien, organisaatioidensa siiloja osoittaen markkinoinnin kuuluvan liiketoiminnan kehittämisen keskiöön.)

Palataan vielä pimppiin ja penikseen, niin saadaan tarinan kaari sulkeutumaan: Minun on ollut vaikea aikuisiälläkin käyttää sanoja pimppi ja penis. Ne eivät vain tunnu sopivan sanavarastooni. Siksi opettelen niiden käyttöä yksikseni. Hoen sanoja autossa, jotta ne kuulostavat luontevilta, kun käytän niitä lapseni edessä ja mallinnan hänelle ihmiskehon ihmettelyn ja ihastelun luontevuutta.

Kirjoittaja uskoo markkinoinnin voimaan, sen kautta luotavaan kasvuun ja hyvinvointiin. Markkinoinnoinnin arvostuksen nostamisen hän näkee markkinoinnin parissa työskenteleville ammattilaisille tehtävänä kollektiivisena palveluksena.