MK Tuotannon blogi: Marica Thorén
MarkkinointiKollektiivin tuotannon blogeissa tartutaan kirjoittajan mielessä pyörineisiin ajatuksiin ja havaintoihin.
Töissä kiitän, kun minua ystävällisesti huomautetaan virheestäni, mutta kotona samanlainen käytös saattaa aiheuttaa syvää huokailua ja ärsyyntymistä. Rakkaamme ovat usein niitä, joiden seurassa uskallamme purkaa kuormitustamme, mutta siivu työminän kärsivällisyydestä ja ratkaisukeskeisyydestä kuuluu myös kotijoukoille.
Olen töissä joustava ja ratkaisukeskeinen. Työkaverit saavat minusta version, joka jaksaa kuunnella, ohjata ja kannustaa. Kohtaamiseni työkavereiden ja asiakkaiden kanssa ovat rakentavia ja vaikeatkin keskustelut sujuvat hyvässä hengessä. Tämä kaikki tapahtuu aika lailla luonnostaan eikä vaadi erityistä yrittämistä.
Kotona olen kuitenkin vasta trainee-vaiheessa monessa asiassa, jotka töissä kuuluvat ydinosaamiseeni. Elämäni kriisiviestintäharjoitteet käydään usein työtuntien ulkopuolella, ja ne johtuvat omasta puutteellisesta viestinnästäni.
"Kannattaa ajatella vähän lujempaa, jos haluat minun toimivan ajatustesi mukaisesti", kuulen aina toisinaan kotijoukoiltani. Ja aivan syystä muuten kuulenkin.
Ja kun kotona huomautetaan, että astianpesukone kannattaisi täyttää siten, että koneen siivekkeet pääsevät pyörimään ja kone näin todella pesee astiat, huokaan ennemmin syvään kuin kiitän huomiosta. Töissä sen sijaan innostun, näen mahdollisuuden kehittyä ja kiitän, kun joku osoittaa ajattelussani katvealueen tai huomauttaa virheestäni.
Vain parin tunnin sisällä toistuva samankaltainen tilanne saa siis minusta kaksi eri versiota esille. Olenko ainut, vai käykö sinulle joskus samoin?
Aivan yksin en tilanteen kanssa voi olla, sillä tämän kaltaista käyttäytymistä on tutkittu ja pyritty selittämään erilaisissa tutkimuksissa. Yksi näkökulma on Stevan Hobfollin niin sanottu resurssien säilyttämisen teoria (Conservation of Resources), jolla pyritään selittämään inhimillistä motivaatiota.
Hobfollin teoriaa on hyödynnetty organisaatiokäyttäytymisen tutkimuksissa, joissa havainnoidaan stressiä ja yksilön käyttäytymistä työssä. Yksinkertaisuudessaan Hobfoll puhuu siitä, kuinka me ihmiset pyrimme säilyttämään ja suojelemaan henkilökohtaisia resurssejamme: energiaa, aikaa ja henkistä hyvinvointia. Lopulta aika arkinen lopputulema on, että kun työpäivä syö suuren osan resursseistamme, jää muuhun vähemmän annettavaa.
Työpaikalla hallitsemme käytöstämme jopa tiedostamattomasti ja panostamme esimerkiksi kohteliaisuuteen ja joustavuuteen, sillä se kuuluu työkulttuuriin ja rooliimme. Kotona itsekontrolli on rennompaa. Siellä pienetkin ärsykkeet voivat saada aikaan vähemmän kaunista käytöstä varsinkin väsymyksen tai stressin kasaantuessa.
Tämä ei tarkoita, että rakkaamme olisivat meille vähemmän tärkeitä – päinvastoin. He ovat usein niitä, joiden seurassa uskallamme purkaa kuormitustamme jopa silloinkin, kun emme ole edes havainneet olevamme kuormittuneita.
On kuitenkin hyvä varmistaa, että kotona meistä ei ole tarjolla ainoastaan resursseista tyhjentyneitä versioita itsestämme. Siivu työminän kärsivällisyydestä ja ratkaisukeskeisyydestä kuuluu myös kotijoukoille. Kiinnittämällä huomiota työpäivän aikaiseen palautumiseen sekä armollisuuteen itseä kohtaan voit varmistaa, että elämäsi tärkeimmät ihmiset saavat sinusta muutakin kuin jaksamisen rippeet.
Ensi kerralla täytän tiskikoneen puolisoni hyvien ohjeiden mukaisesti ja huikkaan hänelle sitten seuraavaa:
“Kulta! Haluatko tulla kurkkaamaan, miten hienosti täytin astianpesukoneen tällä kertaa? Ja keitin meille kahvitkin!”
Marica Thorén havainnoi kirjoituksissaan modernia työelämää itsereflektioiden kautta. Usein teemoissa nousevat esille kohtaamiset, johtaminen, työhyvinvointi ja tasa-arvo. Thorén työskentelee MarkkinointiKollektiivin, MyyntiKollektiivin ja MarkkinointiUutisten tuotannossa.
Lue lisää kirjoittajalta: