Voinko olla viestinnän ammattilainen?

Jollain tasolla olen kadehtinut ja ihaillut ihmisiä, joilla on jokin tärkeä rooli tai titteli yrityksessä. Nykyaikana se ei ole vaikeaa, sillä kun jokainen titteli on englanniksi, kuulostaa se vähintäänkin pätevältä. Missä vaiheessa voisin rehellisesti todeta itselleni, miten paljon olen saavuttanut tähän mennessä?

Jotta saisi selkeän käsityksen siitä, mikä on luettavanasi olevan jutun juoni tai punainen lanka, pitää palata ajassa pari kolmekymmentä vuotta taaksepäin. Siinä vaiheessa, kun lapsen elämään saapuvat hevoseläimet, ei siitä todennäköisesti pääse yli ikinä. Näin kävi minulle. Kun pienestä pitäen hengität ja elät pelkästään hevosalaa, tulee putkinäkö, eikä tulevaisuudessa ole mitään muuta. Minusta piti tulla ammattiratsastaja. Ei suinkaan media-alan töitä tekevä freelancer ilman varsinaista koulutusta.

Toisin kävi ja välillä tulee mieleen, oliko sittenkin parempi näin? Ollessani 21-vuotias tuore hevosalan yrittäjä, loukkaannuin pahasti, menetin kävelykyvyn, työkyvyn ja sitä rataa myös maksukyvyn. Jalat alkoi toimia jonkin ajan kuluttua, mutta ammattiratsastajan ura tyssäsi siihen. Lääkäri sanoi, ettei auta urheilla, seuraavasta iskusta voit jäädä pyörätuoliin. Sitkeä ihminen yrittää, kunnes tajuaa, että tästä ei tule enää mitään. Vaikka miten haluaisi.

Kolmaskerta toden sanoo… tai miljoonas

Lukuisten epäonnistuneiden työllistymisyritysten ja lopulta uudelleenkouluttautumisen jälkeen ymmärsin liiketalouden opintojen aikaan yhdistää kaksi intohimoani: hevosurheilun ja kirjoittamisen. Olen kirjoittanut lapsesta asti runoja, tarinoita ja mielikuvituslehden juttuja. Tallilla kirjoitin vihkoihin päivän askareet, 2000-luvun alkupuolella opettelin HTML-koodeja ja siirsin hevospäiväkirjan nettiin, kunnes vuonna 2009 perustin blogin. Sosiaalinen media oli osaltani saanut vasta lähtölaukauksen.

Blogien ollessa nosteessa opettelin lisää sivustojen rakentamisesta ja avasin nettiportaalin, joka esitteli hevosalan blogeja sekä somekanavia. Loputon ajatusten virta on opettanut sen, että kaikkea pitää kokeilla. Jos ei toinen tai kolmas kerta onnistu, lopulta miljoonas voikin osua kohdalleen. Olen ideoinut ja toteuttanut Fair Play -kilpailusarjan ratsastajille, luentoja ja valmennusklinikoita, perustanut alan printtilehden sekä vuosittaisen palkintogaalan hevosaiheisille somekanaville. Mitä vain keksin, voin toteuttaa.

Suosikkini on kuitenkin juurikin Somegaala, joka järjestetään tänä vuonna seitsemännen kerran. Yhteistyökumppaneiden määrä ja laatu on kasvanut, siihen syynä on varmasti väsymätön puskeminen. Viime vuonna saimme paljon näkyvyyttä jopa julkisuuden henkilöiltä sekä ensimmäistä kertaa ansaittua mediaa ja se tuntui niin hyvältä! Tietenkään en ikinä olisi kaikkea saanut yksin kasaan, aina olen saanut apukäsiä ystäviltä ja tutuilta. Siitä olen kiitollinen. Mutta ei tapahtumien koordinointiin tarvita massiivisia joukkoja. Näen asiat ensin mielessäni visiona, sitten paperilla ja lopulta edessä h-hetkellä. Jos en ole jotain osannut, olen sen opetellut tai pyytänyt jotakuta neuvomaan.

Jos etsit,niin löydät, jos löydät, niin saat

Palatakseni alun pohdintaan omista saavutuksista, tunnen olevani vasta puuhastelija. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, etten ole ujo tai ulospäin epävarma. Kuitenkin, jos kerron uudelle tuttavalle ääneen, mitä olen saanut aikaan, se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Uskooko minua edes kukaan vai luulevatko, että vain liioittelen?

Minulla ei ole viestinnän tai markkinoinnin koulutusta, johon vedota, mutta sitten muistan, mihin muinaisten tallipäiväkirjojen kirjoittaminen on minut tuonut. Hevosalan median ohella, olen saanut töitä myös muilta, nimekkäiltä tahoilta. Jos osaan kirjoittaa aiheesta x, osaan varmasti kirjoittaa aiheesta y:kin.

En ehkä ole pesunkestävä viestinnän ammattilainen, mutta osaan yhtä sun toista, olen raivannut tieni tähän pisteeseen ja hitto vie - olen kaiken myös ansainnut!

Kirjoittaja Penina Peltonen on media-alan freelancer, entinen hevosalan ammattilainen sekä nykyinen sisällöntuottaja, joka haluaa jatkuvasti oppia uutta.

Oma tekstisi MarkkinointiKollektiivin Kipinävuoro-blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.

‍