Onko sinun brändisi 2020-luvun Panu-tyttö?

Muistatko vielä legendaarisen Panu-tytön, joka toimi Panu-maalien mainoskasvona erittäin pienessä topissa? Entä kaksimielisen Super-jäätelön mainoksen, jossa ensin kuvataan naisoletetun jäätelömyyjän rintavakoa ja jossa miesoletettu asiakas sen jälkeen lipoo irstaan näköisenä huuliaan myyjälle?

Mitä ajattelisit, jos nämä mainokset pamahtaisivat ruutuun parhaaseen katseluaikaan vuonna 2022?  

Niinpä. 

Ilmastokriisiä kiihdyttävien tai muutoin vastuuttomien tuotteiden sekä palveluiden mainonta tulee todennäköisesti aikanaan olemaan oman aikakautensa Panu-tyttö tai tupakkamainos (EU-alueella sai muuten mainostaa tupakkaa vielä 90-luvun lopussa). Ehkä vielä joskus ihmettelemme mainoksia, jotka kehottivat ostamaan hämärissä olosuhteissa valmistettuja kympin t-paitoja tai keskellä ilmastokriisiä syömään lisää lihaa, joka tällä hetkellä kattaa lähes 60 prosenttia kaikista ruoantuotannon kasvihuonekaasuista. Entäpä mainokset lomalennoista samaan aikaan, kun suomalaistenkin suosimissa lomakohteissa on jatkuvasti rikottu lämpöennätyksiä, metsät palavat ja kehittyvissä maissa ihmiset kuolevat kuumuuteen? Lentojen tuottamat päästöt kun muodostavat merkittävän osan yksilön hiilijalanjäljestä, jonka tulisi laskea vuosittaiseen 2500 kiloon vuoteen 2030 mennessä.

Vastuullisuus on jo pitkään kuulunut bullshit-bingon kuumimpiin hype-termeihin, ja yritykset ovat myös löytäneet itselleen purposen, merkityksen, joka ei olekaan enää voittojen kasvattaminen vaan maailman parantaminen. Silti maailmasta löytyy edelleen lukemattomia hikipajoja, luonnon monimuotoisuus on vakavasti uhattuna ja ilmastonmuutos on edennyt tutkijoiden mukaan ilmastokriisistä ilmastokatastrofiksi. 

Jotain on kuitenkin viime vuosinakin tapahtunut. Vastuullisuus on esimerkiksi siirtynyt sidosryhmille tuotetuista raporteista tuotetietoihin, joissa yritykset kertovat kilpaa siitä, kuinka eettisesti kyseinen tuote on tuotettu ja miten vihreä se on. Kuluttajan on tosin vaikea arvioida väitteiden todenperäisyyttä, jolloin viherpesu on valitettavan helppoa. Joukkoon mahtuu toki myös aitoa yritystä ja konkreettisia tekoja muuttaa tuotteita ja palveluita kestävämpään ja eettisempään suuntaan. Mutta milloin koittaisi se aika, että lähes ilmaisten vaatteiden, tarjouslentojen tai -jauhelihan mainonta – ja kuluttaminen – herättäisi lähinnä voimakasta myötähäpeää?

Kun maailma kirjaimellisesti palaa, ei ole lainkaan yhdentekevää, millaisten tuotteiden ja palveluiden myyntiä markkinointiviestinnän keinoin edistetään tai yllyttävätkö mainokset esimerkiksi vastuuttomaan kuluttamiseen. Mainostaja voi aloittaa omat vastuullisuustekonsa vaikkapa sitoutumalla Pariisin sopimuksen mukaisiin ilmastotavoitteisiin ja ottamalla vastuuta tämänhetkisistä päästöistä kompensoimalla ne päästöt, joita yrityksen ei ole mahdollista välttää. Keskellä ilmastokriisiä myös mainonnan viestejä voi miettiä uudelta kannalta: Voisiko mainostaja “kolme kahden hinnalla” -vaatetarjousten sijasta vaikkapa tarjota vinkkejä siihen, kuinka tuote kestää käytössä pidempään?

Kirjoittaja Mari Rihti kannustaa yrityksiä ja yksilöitä kantamaan vastuuta välttämättömistä ilmastopäästöistä. Hän toivoisi, että jokainen yritys kohtelisi yhteistä planeettaamme tärkeimpänä sidosryhmänään ja tekisi vastuullisia päätöksiä tämän mukaisesti.

Oma tekstisi MarkkinointiKollektiivin Kipinävuoro-blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.