Miksi niin usein oletetaan, että työtä pitäisi tehdä maksutta?

Kumppaniblogi: DigiMaMa

Luovilla aloilla on liian pitkään jatkunut realiteetti, että töitä teetetään eri keinoin maksutta innokkailla osaajilla, jotka toivovat saavansa jalkaa oven väliin. Kun harjoittelu tai ilmaistyö päättyy, korvataan tekijä uudella ilmaisella tekijällä. Usein osaajia pyydetään myös työsuoritteisiin näkyvyys- tai referenssipalkalla, mikä on laiha lohtu, kun jääkaappi on tyhjä. Lisäksi alan töitä teetetään valtavasti erilaisilla opiskelijaprojekteilla, harjoittelijoilla, niin kutsutuilla rekrykoulutuksilla sekä muulla maksuttomalla tekijäkunnalla. Markkinoita vääristää pahasti, että osa yrityksistä toimii reiluin säännöin, kun taas osa säästää kulupuolella nimenomaan osaajille maksamisesta.

On eri asia tehdä projektia esimerkiksi yleishyödylliselle, voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle tai hankkeelle, jolla muuten ei olisi mahdollista hankkia osaamista lainkaan. Ja toki silloin, kun harjoittelija on vasta perehtymässä aiheeseen eikä tuota ammattimaista lopputulosta normaalissa aikataulussa, vaan oikeasti harjoittelee tekemistä. Niissä tilanteissa ilmaisharjoittelut on paljon helpompi hyväksyä. Aiemmin on tosin ollut sellainenkin käsite, kuin harjoitteluajan palkka. Se tuntuu kadonneen kokonaan nykykäsitteistöstä.

On helpompi ymmärtää asetelmaa, kun ilmaistyösirkukseen lisää villin lännen meiningin mm. palkkojen suhteen työehtosopimuksen puuttuessa, tai liiallisen tarjonnan ongelman, kun alalle koulutettiin pitkään väkeä yli kysynnän. Ongelma on myös työn alihinnoittelu, sekä toimeksiantajien vähäinen ymmärrys tämän tyyppisestä asiantuntijatyöstä. Jo vuosia on myös ollut trendi irtisanoa yrityksen osaavat markkinointihenkilöt ja siirtää heidän työtehtäviään halvempien assarien pöydille, sekä ulkoistaa osaajat palkansaajasta pakkoyrittäjän asemaan. Työn teettäjällä ei välttämättä ole oikeaa käsitystä työn sisällöstä ja vaativuudesta tai siitä, että markkinointi tulisi toteuttaa strategisena prosessina. Tällöin usein markkinointi pahimmillaan typistyy taktiseksi mainonnaksi. Tällöin keskitytään etsimään pikavoittoja pitkäjänteisen tekemisen sijaan. Näin myös markkinointi helposti nähdään kuluna investoinnin sijaan.

Markkinoinnin aloille on myös toimeksiantajien keskuudessa pesiytynyt järjetön tapa pyytää tekijöiltä tarjouspyyntöjen sijaan "ennakkotehtäviä", jolloin palkkatyöpaikasta tai projektista teetetään lukuisilla hakijoilla oikeita, käyttöön tulevia tuotoksia ilmaiseksi. Noista valitaan ehkä yksi henkilö tekemään jatkossa palkkiota vastaan - jos yhtään. Kaikki työt tulevat kuitenkin yrityksen käyttöön kätevästi ilman kustannuksia. Vähän kuin pyytäisi rakennusmiehen laittamaan kohteen ilmaiseksi tiptop-kuntoon, jotta tilaaja halutessaan voi ehkä tarjota jatkossa samaa työtä palkkaa vastaan. Kuulostaa utopistiselta, mutta monelle luovalle tekijälle tämä on arkipäivää.

Tästä syystä esimerkiksi Grafia on julkaissut kirjan nimeltä "Sitä saa, mitä tilaa". Opas on tarkoitettu nimenomaan tilaajille lisäämään ymmärrystä ja reilun kauppatavan lisäämistä visuaalisen viestinnän hankintaan (https://www.grafia.fi/ajankohtaista/tilaa-visuaalisen-viestinnan-hankintaopas3/)

Valitettavan moni luovan alan yrittäjä lopulta uupuu ison työtaakan alla samalla, kun putiikin tuottavuus on miinuksella. Taitajista moni päätyykin konkurssin/loppuun palamisen jälkeen täysin muille aloille, koska omalla ammatilla on näin mahdoton elättää itsensä alan vääristymien vuoksi. Edelleen luovat alat liian usein nähdään sellaisena, joissa tekemisen ilo ja kiitokset riittää palkkioksi.

Syy, miksi itse suhtaudun nihkeästi ilmaisprojekteihin, löytyy pitkästä kokemuksestani markkinoinnissa, graafikkona ja kouluttajana. Koulutan alan opiskelijoita ja yrittäjiä eri oppilaitoksissa sekä olen aktiivisesti mukana ammattialaa kehittävässä järjestötoiminnassa. Sekä yhdistyksemme jäsenistön että alan opiskelijoiden keskuudessa näihin samoihin ongelmiin törmää toistuvasti. Ammattiyhdistyksemme DigiMaMa tekee valtavasti työtä sen eteen, että juuri näitä alan epäkohtia saataisiin muutettua. Toivoakseni myös jokaisen ammattilaisen tavoitteena on edistää positiivista muutosta. Jokaisella on omassa arjessaan mahdollista tehdä valinta siitä, milloin sanoo EI. Tärkeää olisi huomata, että omilla päätöksilläsi vaikutat myös koko toimialaan. Liikaa venyminen ei ole kenellekkään hyväksi ja jalan oven väliin saamiseksi omaa ammattitaitoa ei kannata hukata ilmaistöihin. Oman kokemukseni mukaan ilmaista työtä vaativa asiakas on hyvin harvoin muutenkaan maksuvalmis.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia asiasta? Haluatko osallistua ja jatkaa ajankohtaista keskustelua aiheesta? 

MarkkinointiKollektiivi ja DigiMaMa kutsuvat sinut mukaan 24.3. klo 9:00-10:30 kaikille avoimeen "Oman osaamisen hinnoittelu ja myyminen" virtuaalitilaisuuteen.
Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan tästä.

Kirjoittaja on DigiMaMa ry:n puheenjohtaja ja Toimihenkilöliitto Erton 2. varapuheenjohtaja, johon saa olla yhteydessä teeman tiimoilta.
Ota yhteyttä: johanna.juntunen@digimama.fi‍