Laadukaskin journalismi voi olla täyttä sutta, jos se ei tule luetuksi. Hyvä sisältö ei ole hyvää kaikille, koska ihmisten kiinnostuksen kohteet ja tarpeet ovat erilaiset. Sen takia juttuja tulee kohdentaa tietynlaisille lukijoille ja luoda mallilukijoita.
Sanomalehtien yleisöt eivät voi olla kovin kapeita ja erikoistuneita uutisten yleisluonteisuuden vuoksi, mutta toisaalta kaikkea ei voi myöskään tarjota kaikille, sillä silloin sisältö ei kiinnosta ketään. Kulttuurisivuilla on omat lukijansa ja urheilusivuilla omansa. Toisaalta on myös henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita sekä kulttuurista että urheilusta. Sen takia puhumme yleisöistä monikossa.
Journalismissa on yleisihanteena, että kaikki Pihtiputaan mummoa myöten ymmärtävät, mitä on kirjoitettu. Kirjoittajan on oltava rohkea ja puhuteltava mallilukijaansa hänen omalla kielellään. On unohdettava slangi, ammattitermit, lyhenteet ja sivistyssanat, jos mallilukija ei itsekään niitä puheessaan jatkuvasti käytä. Toisaalta erikoissanastolla on oma paikkansa pienten erityisryhmien julkaisuissa, kuten ammattilehdissä. Tällöin omalla sanastolla luodaan uskottavuutta ja osoitetaan ammattitaitoa sekä lukijakunnan ja sen käyttämien termien ymmärrystä.
Hyvä sisältö herättää keskustelua asian puolesta ja vastaan. Sen takia kirjoittajan ja asiantuntijahaastateltavan on oltava rohkea ja puhuteltava yleisöä. Jos sisältö herättää keskustelua, teksti on luettu ja koettu kiinnostavaksi. Silloin on saavutettu yksi tärkeimmistä kirjoittamattomista hyvän journalismin ja sisällön kriteereistä. Hyvä sisältö vetää puoleensa inbound-markkinoinnin tavoin, jos sen löytäminen on tehty helpoksi, kun kyseisen tiedon tarve iskee.
Kirjoittaja Marika Viherlaiho on sisältömarkkinoinnin asiantuntija, joka on laajentanut T-mallin mukaisesti osaamistaan yritysviestintään, journalismiin ja digimarkkinointiin. Hän on työskennellyt vuosikymmenen asiakaslehtitalossa.
Oma tekstisi MarkkinointiKollektiivin Kipinävuoro-blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.