Burnout tulee, oletko valmis ­– markkinointiala terapeutin silmin

Kipinävuoro: Anna Colliander
Kipinävuoro on MarkkinointiKollektiivin yhteisön jäsenen kirjoitus havainnoistaan markkinoinnin alalta.

Mitä muut ajattelevat mitä markkinoinnissa tehdään: luodaan mitä hienompia mainoskampanjoita upeissa puitteissa ja kippistellään kuplivaa harva se viikko eri kekkereillä, ihanaa! Ehkä toisinaan tätäkin, mutta markkinointialalla työskentely on usein reunalla elämistä - saat toki tehdä näyttäviä projekteja, mutta toisaalta venyttää jaksamisen ja sietämisen rajoja monesti työuupumukseen asti.

Katsotaanpa miltä se markkinoijan päivä näyttää: Aamu alkaa kahdella päällekkäisellä palaverilla, ja Slack tulvii vastaamattomia viestejä ja aamulla pitää tehdä se viikkoraportti johtoryhmälle. Hommat täytyy saada liikkeelle pikaisesti, aikaa suunnittelulle ei ole - eikös se tehty jo kevään suunnittelupalaverissa?!

Käskyjä ja ohjeita sinkoilee organisaatiosta vertikaalisesti ja horisontaalisesti, itsehän olisit halunnut näihin vaikuttaa, mutta se ei kuulemma koske sinua 

Tiedät miten prosessista saisi sujuvamman, olethan itse tärkeä osa sitä, mutta sitä tekemisen iloa sinulle ei suoda; ”riittää kun hoidat sen sinnepäin” huikkaa esihenkilö.

Pakko kai taas perua lounas ystävän kanssa, sillä et mitenkään ehdi saada asioita valmiiksi muuten. Ei ehkä kannata sanoa esihenkilölle liiasta kiireestä mitään, kun huhut seuraavista muutosneuvotteluista taas kiertävät.

Vaikka kamppista varten on tehty huolellista taustatyötä, niin kuulet, että myyntijohtaja Ismo ”ei tykkää kampanjasta”.

Ja kun tämä projekti on saateltu mediaan, niin sitten hypätäänkin siihen seuraavaan. Tai siis siihen, jota olet työstänyt jo pitempään siinä sivussa. Ennen juhannusta on saatava maailma valmiiksi, jotta pääset lomalle pakkopalautumaan ennen syksyä.

Suoritustaso 110%, ponnistelu tapissa koko työpäivän, joka jatkuu iltaan asti. Lopulta pääset kotiin ja kaadut sohvalle, on aika ottaa vastaan koko päivän kestäneen ponnistelun droppaus - ehkä jopa uupumus. Aamuyöstä mielessä pyörivät ajatukset pitävät hereillä vaikka koet olevasi umpiväsynyt. Kyseessä voi olla burnout eli työuupumus.

Työuupumus ei ole hauska meemi 

No hei, mitä nyt joku työuupumus, heikot sairastuu, niitä tulee ja menee, vai mitä? No ei oikeastaan. Oletko ajatellut, että jos sairastut työuupumukseen (joka ei muuten ole virallinen diagnoosi, vaan sen oheisvaivat eli esim. uniongelmat) eikä mikään työpaikalla muutu ja joudut itse lähtemään työpaikasta mielenterveytesi pelastaaksesi, yritys ei ole vastuussa sinun sairastuttamisestasi, kun et ole enää työsuhteessa.

Niin, se onkin vakavampi juttu, ja työstä johtuva uupumus tutkimusten mukaan aiheuttaa mm. kyynisyyttä ja ammatillisen itsetunnon heikkenemistä, itsensä rajuakin arvostelua - niistä parantuminen ei tapahdu käden käänteessä. Innostumisen tunnetta ja itsetuntoaan saa rapsutella kynnysmaton alta aika pitkään, joka vaikeuttaa myös seuraavan työpaikan etsimistä. Useiden tutkimusten mukaan työuupumuksesta toipumista ei voida juurikaan nopeuttaa, vaan ottaa aikansa, että ihminen palautuu entisehkölle tasolle.  

Tunnista ongelmat ja käännä katse ratkaisuihin

Olen terapeutti ja tuleva Psykologi/ PsM, jonka lisäksi minulla on yli 15-vuotinen ura markkinointi-, media-, digialalla rivityöntekijänä, esihenkilönä ja johtoryhmien jäsenenä. Tässä kirjoituksessani yhdistyy omat, tuttujen ja ulkoisista lähteistä tulevat kokemukset markkinoinnin maailmassa työskentelystä. Otetaan lopuksi vielä vilkaisu miltä työskentely markkinoinnissa näyttää psykologisesta näkökulmasta.

Työuupumuksen ennaltaehkäisy on kustannustehokkaampaa niin työntekijälle, yritykselle kuin yhteiskunnalle. Ennen kuin voidaan ehkäistä, on hyvä ymmärtää missä mennään mönkään. Terapeutin näkökulmasta huomio kiinnittyy mm.:

1. Liian suuri kuormitus ja kiire

Jos työntekijä ei jaksa tehdä iltaisin ja vapaa-ajallaan mitä haluaisi, on hänestä tiristetty liikaa työpäivän aikana. Työpäivän aikana tulisi olla hetkiä jolloin voi tehdä jotain muuta kuin paiskia hommia, ihan vain olla ja ajatella, antaa aivoille tilaa palautua ponnistuksista. Työn kiire, sirpaleisuus ja kognitiivinen kuormitus ovat pitkittyneenä haitallisia.

2. Autonomian puute

Työntekijä ei pääse vaikuttamaan omaan työhönsä vaikuttaviin asioihin riittävästi, ei tule kuulluksi eikä saa kehittää asioita. Eettinen kuormitus on tuttua sote-alalta, mutta koskee mitä tahansa työtä. Kaikkien ääni tulisi saada riittävästi kuuluviin, ja onhan työnantajan etu, että työntekijät ovat halukkaita vaikuttamaan työhönsä.

3. Työpaikan prosessit ja käyttäytymissäännöt

Ei ole ok, että muut kommentoivat markkinoinnin (tai kenenkään muunkaan) työtä negatiivisesti. Rakentava yhteistyö tiimien välillä on tärkeää, toisten työtä ei kuitenkaan ole syytä morkata. Ikävien asioiden nostaminen keskusteluun olisi tärkeää, jotta niitä voidaan korjata. Se ei onnistu, jos työntekijä pelkää keskustelun seurauksia.

4. Psykologinen/terapeuttinen tuki liian myöhään

Tukea työn ja elämän tuomiin haasteisiin tarjotaan liian myöhään, kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Työterveyteen ja esim. terapeutille hakeudutaan vasta sitten kun ollaan jo sairastuttu, vaikka asioiden varhainen korjaaminen on helpompaa ja nopeampaa. Keskustelutuen pariin tulisi kannustaa vaikka viikoittain aikaisessa vaiheessa.

Tämä kuvitteellinen ja hieman karrikoitu työpäivä voisi olla yhtä hyvin niin ns. rivityöntekijän, esihenkilön tai välijohdon kokemus. Ei yrityksen johtokaan ole immuuni työuupumukselle. Pitkittynyt stressi ja uupumus johtaa innovatiivisuuden, uuden oppimisen ja työtehon laskemiseen ja se näkyy suoraan viivan alla. Lisäksi sairaanhoito on kalliimpaa kuin ennaltaehkäisy, ja rekrytointiprosessi perehdytyksineen maksaa enemmän kuin vanhaan työntekijään panostaminen.

Kirjoittamaani kuvausta tukee mm. Markkinointikollektiivin markkinointialan ongelmia hyvin valottava hyvinvointitutkimus (01/24) sekä Lähtijät-porukan viime vuonna julkaisema raportti syistä miksi lähtijät vaihtavat työpaikkaa - dataa suoraan kaupallisten organisaatioiden työntekijöiltä. Näiden perusteella uupuminen, mielenterveysongelmat ja jaksamisen haasteet eivät ole enää yksittäisiä tarinoita vaan työelämän normi 

No, miten tällaisesta tilanteesta pääsisi eteenpäin? Jos asiat on olleet jo pitkään rempallaan voi olla vaikea hahmottaa mitä pitäisi tehdä. Kannattaa olla avoin ja kysyä omalta tiimiltä miten he voivat. Vaatii rohkeutta ja osaamista ottaa vastaan palaute, mutta se on vaivan arvoista. Esihenkilöt tarvitsevat tukea siinä missä heidän tiiminsäkin. Jos olet päättävässä asemassa, palkkaa avuksi joku, jolla on psykologista-/ihmisymmärrystä. Jos olet asemassa, jossa et voi vaikuttaa yrityksen päätöksiin, hanki itsellesi apua, mikään työpaikka ei ole terveyden menettämisen arvoinen.

Kirjoittaja Anna Colliander on terapeutti, tuleva psykologi/PsM, ACTerapian perustaja ja entinen pitkän linjan markkinoija. Annan tavoittena on tuoda terapia ja inhimillisyys työpaikoille lähemmäs ihmistä, ja luoda ihmisille turvallinen tila sanoa ne asiat joista on vaikea puhua.

Oma tekstisi MarkkinointiKollektiivin Kipinävuoro-blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.