Rajat kiinni!

Vuosia olen harjoitellut terapeutin, kollegoiden, ystävien ja muiden tukihenkilöiden kanssa vetämään rajoja, pitämään niistä kiinni ja sanomaan ei. Miten tuo pieni kaksikirjaiminen pirulainen voikin olla suomen kielen vaikeimpia ja leimaavimpia sanoja. 

Näinä vuosina olen luonnollisesti saanut hankalan leiman otsaani. Minä, joka aina tein ekstraa, hoidin toistenkin työt, opettelin kivireki selässä uutta ja suostuin lähes kaikkeen, mitä keksittiin ehdottaa. Minä muutuin ahkerasta työntekijästä hankalaksi, kun opin kahden uupumisen jälkeen tunnistamaan rajani sekä priorisoimaan oman jaksamiseni, hyvinvointini ja vapaa-aikani.

Markkinointialan suuren hyvinvointikyselyn avointen vastausten perusteella en suinkaan ole ainoa hankala nainen. Toivoisin kovasti, että alamme esihenkilöt ja tiimien vetäjät vihdoin oppisivat, että rajat ovat tervettä rakkautta, eivätkä hyökkäys ketään kohtaan.

Ole hiljaa

Jos olen opetellut sanomaan ei, olen opetellut myös olemaan hiljaa. En ole koskaan sietänyt hiljaisuutta ja tunnen olevani vastuussa keskustelun ylläpitämisestä niin sokkotreffeillä kuin työhön liittyvissä verkostoitumistilaisuuksissa. Aiemmin, jos viikkopalaverissa tai Slackissa kysyttiin, kuka voisi tehdä tämän uuden/jännittävän/epämiellyttävän/raskaan/ylimääräisen asian ja kaikki olivat hiljaa, entinen Emmi murtui ensimmäisenä.

Kyllähän siitä saa kollegoilta kiitoksia, kuinka otan jälleen luodin vastaan sekä ihailua, miten rohkeasti tartun uuteen. Ei se ole rohkeutta, rakkaat (työ)ystävät. Minusta tuntui, ettei minulla ollut vaihtoehtoja. Jos ei kukaan muu suostunut tekemään, koin että se on sitten minun tehtäväni, koska eihän töitä voi jättää tekemättä. Jos en minä, niin ei kukaan. Minä olin siis se kuuluisa joku. Se ihan valtavan tunnollinen joku.

Innostuksesta ilokrapulaan

Nykyään pyrin puremaan huulta ja työntämään pään lähimpään pensaaseen, kun kysytään vapaaehtoisia. Olen oppinut sietämään hiljaisuutta ja huomannut, että kyllä niille hommille aina tekijä löytyy. Tämä ei toki päde silloin, kun tarjoutuu mahdollisuus tehdä jotain ihanaa uutta ja hurjan mielenkiintoista. Silloin puikkoihin astuu Emmi, joka ei malta odottaa aloittamista.

Innostun helposti ja olen niitä neuroepätyypillisiä ihmisiä, joita kiinnostaa kaikki. Innostuspäissäni haluan oppia kaiken heti ja imen tietoa itseeni pesusienen lailla. Todellisuudessa uusien asioiden tekeminen on aika raskasta. Niiden oppimiseen menee aikaa, vieraiden työkalujen haltuunotto ei suju vartissa ja yleisön edessä puhuminen on yöunet vievän jännittävää. Minäkin siis opettelen edelleen kuulostelemaan sitä hienoa (minulle sopivaa) rajaa työn imun ja kuormittavuuden välissä.

Mitä jos tekisimme töitä vahvuuksiemme mukaan?

Olen mennyt epämukavuusalueelle niin usein, että minun kannattaisi hankkia sinne jo kausikortti. Keskustelin Breaksin Jaana Komscha-Härkösen kanssa hyvinvointikyselyn analyysin yhteydessä ja koin valaistumisen. Jaana kysyi, miten luontaista se muka on, että uutta on opittava jatkuvasti. Miten paljon se vie energiaa, kun keskitymme aina siihen, missä olemme heikompia? Mitä jos tekisimme enemmän töitä, joissa olemme vahvoilla? 

Olin aivan puulla päähän lyöty, että näinkin töitä voi tosiaan tehdä. Ei aina tarvitse opetella uutta, seisoa päällään ja jonglöörata liekehtivillä moottorisahoilla. Millaista energiaa työstä saisi, jos ei tarvitsisi päivästä toiseen pelkästään pinnistellä ja kehittyä. Jos saisi tehdä itselle helppoja työtehtäviä, ehkä jopa sellaisia, mistä tykkää. Vau.

Pidetään siis yhdessä rajoistamme kiinni, ystävät. Ei anneta toisten leimata tervettä työotettamme hankaluudeksi ja kunnioitetaan toisiamme, kun sanomme ei. Muistetaan myös itse, ettei meidän aina tarvitse mennä uutta kohti, vaan ihan rauhassa, juuri tässä, on oikeastaan aika hyvä olla.

Emmi Paunonen

Kirjoittaja on MarkkinointiKollektiivin tuotanto- ja kehityspäällikkö, joka yrittää vetää rajoja kehittymisinnolleen. Hän ei myönnä kirjoittaneensa tätä tekstiä innostuspäissään iltavuorossa, vaan jos joku kysyy, niin hän oli neulomassa. 

Ps. Tekstin inspiraationa toimi Markkinointialan suuren hyvinvointikyselyn tulokset, joiden raportin voit ladata veloituksetta. Kyselyn tuloksista on löydettävissä signaaleja, joilla alan ammattilaisten hyvinvointia voidaan parantaa ja alalla sekä nykytyössä pysyvyyttä kannustaa.