Miltä tuntuu, kun koko osaaminen ja persoona on kaupan? Freelancerilla ei ole työroolia, on vain minä, joka kantaa ja antaa kaikkensa.
En muista lukeneeni avointa tunnustusta siitä, millaista alallamme on olla freelancer. Nimenomaan olla. Tämä ei ole rooli, jokin hattu, joka lennähtää työpaikan ovella päähän. Arvioitavana ja esillä olen minä. Haavoittuvaisena, epävarmana, yhtä aikaa vahvana ja uskaltavana. Kokemus freelancer-yrittäjänä olemisesta on kasvattanut ennen kaikkea rohkeutta, jota ei kannata sekoittaa pelottomuuteen. Rohkeus on valinta, joka ei ole aina helppo.
Voiko aina olla parhaimmillaan?
Istun ja seison vuorotellen. Räplään karheareunaista ruusukvartsikiveä. Lasken hengityksiä. Nyplään paidan kaulukselta aamupalaleivän murusia, kiroilen. Ruutu aukeaa, minä hymyilen.
On alkamassa yksi lukuisista viikon palavereista, neuvotteluista, sparrauksista tai koulutuksista. Jokaisessa keskustelussa roolini on olla asiantuntija. Jokaisessa keskustelussa minä olen antamassa arvoa. Olen kamera päällä, läsnä, pidän kirjaa, kuuntelen, ehdotan, edistän, katson kelloa, pidän tavoitteet mielessä, huolehdin tunnelmasta. Annan koko energiani ja olemukseni kohtaamiseen. Olen tullut tässä aika hyväksi.
Kohtaamisen jälkeen keikun hetken innostuksen laineilla, kunnes tajuton väsymys jysähtää päälle. Miten olen ennen jaksanut näitä päivittäin useita? Näin paljon energiaa ja läsnäoloa ei tarvinnut panostaa palkkatyössä kohtaamisiin koskaan. Saatoin kuunnella sivukorvalla, vilkuilla muita töitä, odottaa että joku muu vastaa. Nyt minulla ei ole sitä vaihtoehtoa. Voiko aina olla parhaimmillaan? Ei voi. Voiko valita, että antaa jakamattoman huomion ja on läsnä, todellakin voi.
Voiko aina olla kaikille kaikkea?
Ajankäytössä ja kalenterin suunnittelussa täytyy olla nyt raaka. Kohtaamisia ei voi buukata peräjälkeen, vaan aikaa pitää jäädä tilanteesta laskeutumiselle. Jos olen oppinut ajan- ja energiakäytön hallintaa ja vaatimuksia, olen oppinut myös omia rajoja työn sisällön ja kumppanuuksien suhteen. Freelancer-urani ensimmäisen vuoden aikana olin niin onnellinen, että joku halusi työskennellä kanssani (ja vielä maksaa siitä, hui!), että otin vastaan lähes kaikki työt. Minä kelpaan tällaisena jollekin! Olihan se vähän huvittavaa, olinhan ihan palkollisena kelvannut juo vuosikymmenen ajan jollekin ja taas jollekin. Kaikki tuntui silti tosi erityiseltä. Silmieni kohdalla oli tähtiemojit.
Olen viestintä- ja markkinointityössä moniosaaja. Olen aina nauttinut kokonaissuunnittelusta ja tekemisestä. Olen freelancer-urani alussa ottanut vastaan töitä, joita ei ehkä olisi pitänyt. Töitä, jotka tuntuivat epävarmoilta ja joissa en ollut parhaimmillani. Omien kykyjen, taipumusten ja motivaatioiden hahmottaminen vei sitten melkein tämän toisen vuoden. Olen ollut äärirajoilla yrittäessäni suoriutua kaikesta kaikille. Minun on pitänyt oppia sanomaan myös ei. Seisomaan omien valintojen takana, sillä loppupeleissä ainoa resurssini olen minä. Ja minä olen huikean hyvä siinä, mitä valitsen tehdä.
Valinta on avainsana. Oikeat kumppanit ja työn sisältö löytyy kokeilemalla ja itsetietoisuutta ja -tuntoa kasvattamalla. Alamme kehittyy niin huikeaa vauhtia, että on ilo olla mukana, mutta on myös ilo tunnistaa asiat, joita tekee mieli tutkia ja tarkastella. Ja asiat, jotka yrittää pakottaa kurkusta alas. Valinta on myös tehdä töitä tavalla, jota kukaan muu ei kannattele. Olen kirvelevän usein yksin ajatusteni kanssa ja kaipaan sparrausta, rehellistä keskustelua siitä, kuinka on joskus umpikujassa ja kaipaa toista näkemystä. Olen ajoittain surullinen siitä, miten freelancerina on vaikeaa päästä mukaan yhteisöihin tai saada ansaitsemaansa arvostusta. Freelancer on ihminen, jolla on laajat verkostot, terävä pää ja rohkea sydän. Ei kannata jättää häntä kylmäksi.
Kirjoittaja (LinkedIn) on viestinnän ja markkinoinnin freelancer, toiminimiyrittäjä, joka toimii sekä neuvonantajan että tekijän rooleissa. Hän uskoo, että työn murroksen myötä rakenteet murtuvat ja jäljelle jää ihmisten välinen yhteistyö, olipa sen muoto mikä hyvänsä.
Oma tekstisi MarkkinointiKollektiivin Kipinävuoro-blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.