Voidaanko vaihtaa työpaikkaa joka päivä?

Kun kerroin vaihtavani työpaikkaa, sain kauneimpia viestejä, mitä olen koskaan urani aikana saanut. Tunnistatko tilanteen?

Sen jälkeen, kun olin kertonut olevani vaihtamassa työpaikkaa, alkoi tapahtua. Sain oman työyhteisöni sisältä kauniita meilejä kiitokseksi kolleguudesta. Halauksia tsemppaamisesta ja kuuntelemisesta. Kyyneleitä yhdessä asioiden ratkomisesta. Jämäkät kädenpuristukset rohkeudesta haastaa, ja läpsyt nöyryydestä myöntää virheet.  Minua tultiin tapaamaan fyysisesti kaukaa, toiselta puolelta jättimäistä avokonttoria (jossa osa eteni potkulaudoilla!), ihan vain kiitokset mielessä.

Asiakkaaltani sain kukkalähetyksen kiitoksena yhteistyön vuosista. Monilta kumppaneilta kuulin ihanien "tsemppiä tulevaan" toivotusten lisäksi harmistumista, kun yhteistyö kanssani katkeaisi. Otin vastaan kehuja kommunikaatiosta, auttamisesta ja sillanrakentajan roolista organisaatioidemme välillä.

Olin aivan pökerryksissä. Tälläisiä suitsutuksia en ollut ottanut vastaan sitten sen, kun kannoin alakouluaikoina savikerhossa tekemäni teos-tekeleet kotiin. Niin sisäisiä kuin ulkoisia kehuja yhdisti lisäksi yllätys: lämpimimmät yksittäiset viestit tulivat henkilöiltä, joiden lähes luulin vihanneen minua kaikki vuodet! Moni henkilö lausui tässä kohden kuulteni ensimmäistä kertaa ylipäänsä jonkin kommentin työstäni.

Tämän saman ilmiön huomasi tuttuni, joka hetki sitten jätti hyvästit vanhalle organisaatiolleen ja työnkuvalleen. Koskaan häntä ei oltu kehuttu ja kiitetty niin paljon, kuin "kiitos ja näkemiin" viestien lähettämisen jälkeen. Hehkutusta tuli jopa vuosia vanhoista projekteista, joiden hoitamista vielä(kin) joku yhteistyökumppani muisteli lämmöllä. 

Keskustelimme tuttuni kanssa näistä viesteistä, ja jopa haikeina totesimme “voi kun olisimme kuulleet näitä kannustavia sanoja jo aikaisemminkin!” ja "voisipa työpaikkaa vaihtaa joka päivä, jotta saisi palautetta työstään!" Hullua, eikö?

Työpaikan vaihdon hetki tuo hetkellisen lopullisuuden olotilan työsidonnaisiin tuttavuuksiin. Tuntuu tärkeältä kiittää, kehua ja toivottaa kannustuksien myötä kaikkea hyvää uuteen. Mutta kuinka paljon kauniit sanat olisivatkaan kantaneet kesken projektivyyhdin työstön, tai loppupalaverissa käydyn palautekeskustelun osana?

Onko työliitännäisessä yhteistyön kulttuurissa vielä musta aukko kumppanien kehumiselle ja kiitoksille hyvästä työstä? Pelätäänkö, että kumppanin kehuminen ylpistää, tai saa hänet nostamaan hintoja? Kun ei sano mitään, on varmaa ainakin se, että piilottaa edellä mainitut riskit maton alle. Samalla sinne tulee lakaisseeksi meille jokaiselle inhimillisen ja tuiki tärkeän asian: toinen toistemme näkyväksi tekemisen. Huomioinnin, jolla parhaassa tapauksessa saamme toinen toisemme kukoistamaan.

Palaute on tapa tehdä toisen työ näkyväksi. Ihmisinä ja ammattilaisina kasvamme ja kehitymme palautteen mukana. Sitä tulisi saada joka suunnalta, ja kaikissa työsidonnaisissa rooleissa sitä tulisi myös jokaisen antaa. Kun kumppanuuksien rooli vain kasvaa esimerkiksi markkinointiekosysteemin hallintaa ajatellen, mikä olisikaan sen tärkeämpää, kuin johtaa kumppanuuksia palautteella?

Toivon, ettei sinun tarvitse vaihtaa työpaikkaa kuullaksesi, kuinka paljon olen arvostanut työtäsi ja yhteisiä projektejamme! Tsemppaan taas itsekin, että muistan antaa rakentavaa palautetta ja kiittävää kehumista joka suuntaan. Se on arvostus työtä ja sen tekijää kohtaan. Lupaan antaa kiitokseni jo yhdessä työskennellessämme työpäivääsi piristämään.

‍
Marica
Kirjoittaja uskoon pienien hyvien tekojen suuriin kerrannaisvaikutuksiin. Hän työskentelee MarkkinointiKollektiivin tuotannossa.