len saanut viime viikolla kuulla useita loistavia puhujia, filosofeja, käydä mielenkiintoisia keskusteluja ja kokea itse, mitä tavallisuudesta poikkeavat työpäivät voivat saada aikaan. Seuraava teksti kumpusi kuin itsestään näiden kaikkien kohtaamisten summana.
"Yllättäkää meidät! Tehdään jotain ihan uutta! Tarvittaisiin tää toki jo huomenna liveksi..." Markkinoinnissa työskenteleviltä odotetaan jatkuvasti luovia ratkaisuja; kehitettävän brändin pitää olla oivaltava ja tunnistettava, kilpailijasta erottuva ja jotenkin aikaansa edellä. Mainoskampanjoiden pitää herättää tunteita näkijässään, jättää muistijälki mieleen noin 4999 muun päivittäin nähtävän mainoksen ohi, ja vaikuttaa kohderyhmään toivotulla tavalla. Tapahtumien tulee olla päräyttäviä ja kaikella tekemisellä pitää saada aikaan myös helposti mitattavia tuloksia.
Missä tahansa asiantuntijatyössä uuden kehittäminen tarvitsee aikaa, mutta ehkä eniten kuitenkin henkistä tilaa ajatuksille. Erityisesti markkinoinnin osalta alan työskentelyä läheltä seuratessani olen huolissani siitä, onko meillä aikaa olla luovia arjen keskellä? Annetaanko näille vaadituille alan parhaille ideoille aikaa kehittyä ja jalostua?
Huomaan, että ainakin minun on todella vaikea olla luova, jos siihen on palaverien välissä 30 minuuttia ja kalenteri on täynnä 8-17 päivittäin. Sen lisäksi, että kalenteri on jo lähtökohtaisesti täynnä suunniteltuja toimenpiteitä varten, elämme jatkuvien keskeytysten aikakautta. Ajatustyötämme häiritään usein eri tavoin, kun tietokone ja puhelin kilkattavat ilmoituksia jatkuvalla syötöllä, slack, teams, trello, sähköposti, whatsapp, facebook, linkedin, twitter vain muutamia mainitakseni.
Ajatusten virtaus katkeaa äärimmäisen helposti, ja on vaikea palata ajatukseen, jos sen hetkeksi päästää käsistään. Joskus oikein harmittaa, kun jokin loistava miete tai idea on ”ihan kielen päällä”, mutta joku kännykän ilmoitusääni keskeyttää sen prosessoinnin, ja siitä kiinni saaminen ei onnistukaan enää. Mitä jos ajatuksiamme ei jatkuvasti keskeytettäisi? Mieti hetki, mihin ajatus ja ideat voivatkaan lentää, jos häiriöitä ei tulisi. Tähän peilaten rohkaisen myös pohtimaan sitä, miten voit omalla toiminnallasi vaalia myös kollegan ajatusten tilaa? Voitteko sopia hetkiä tai selviä koodeja sille, milloin voi kysymättä aistia, että nyt ei ole hyvä hetki keskeyttää? Tämä on hyvä pohdittava ainakin kaikille avokonttorissa työskenteleville.
Tänään päätin itse ottaa aikaa ajatuksille, uusille ideoille ja luovuudelle, olenhan kehittämässä MKollektiiville täysin uutta, toki hyvillä kokemuksilla pilotoitua liiketoimintaa ura- ja rekrytointipalveluiden osalta. Katselen tätä tekstiä kirjoittaessani kaunista ruskan ympäröimää Pyhäjärveä ja sen yli lentäviä muuttolintuparvia, ja ajatukset alkavat kirkastua: ”näin se pitää toteuttaa”, ”tuota ideaa en olekaan vielä ehtinyt jalostaa pidemmälle” ja "mitenköhän tämä voisi toimia?". Annan ajatusten virrata ja päättyä kysymysmerkkiin, niiden ei tarvitse olla vielä valmiita, en liikaa sensuroi. Annan niille luvan olla vielä raakileita, keskeneräisiä ajatuksenhiukkasia. Kirjaan yksittäisiä sanoja muistivihkoon, jotta en unohda niitä. Palaan niihin sopivana hetkenä ja sparraan ideoita kollegoiden kanssa, tai heitän ajatukset slackiin toisten mutusteltavaksi. Koska itse olet ehtinyt pysähtyä luovuuden ja keskeneräisten ajatusten äärelle?
Sanna-Kaisa
Kirjoittaja osti juuri kauniin muistikirjan pienille ajatuksille, suurille ideoille ja selvitettäville kysymyksille.
Lisää
Blogit
-kategoriasta
.png)
.png)
